Uuden asunnon ostajalle tarjotaan mahdollisuus vaikuttaa materiaalivalintoihin, mutta sisäympäristöön vaikuttamiseen tai edes asunnon valintaan sisäympäristön laadun perusteella ei hänellä ole mahdollisuutta. Terveellisen sisälämpötilan tulisi olla sisään rakennettu ominaisuus. Se ei saisi olla vaihtoehto sisustusmateriaalille.
Kaverin puolesta kirjoitan, sillä hän teki asuntokaupat uudesta rakenteilla olevasta asunto-osakeyhtiöstä. Odotukset ovat korkealla ja kohteen tietoja on tutkittu kaverin kotona tarkasti. Valinta mukavan kesälämpötilan ja keittiön tasojen välillä on kuitenkin vaikea.
Pahaa aavistamatta satuin kaupanteon alla kysymään, mitä myyjä lupaa asunnon lämpöolosuhteista. ”Kuinka niin”, kaveri kysyi. Sanoin nähneeni joitakin lehtijuttuja liian korkeana pidetyistä kesäajan lämpötiloista ja ajattelin vaan, että oliko kaveri kysynyt, mitä myytävässä kohteessa niistä luvataan.
Kaveri kirjoitti viestin myyjälle ja kysyi kesäajan sisälämpötilan vaihteluväliä ja energiatodistuksen laadinnan yhteydessä tehtävää lämpötilatarkastelua nähtäväkseen. Parin tunnin jälkeen vastaus oli, että ministeriön säätämät toimenpiderajat lämpötilalle ovat: alaraja on + 18 °C, yläraja lämmityskaudella on +26 °C ja yläraja lämmityskauden ulkopuolella on +32 °C. Lämpötila säädetään niin, että se olisi 21-21,5°C, mutta lämmityskauden ulkopuolella ulkoilman ollessa lämmintä lämpötilat tavallisesti voivat olla korkeammat. Myyjän ensimmäisen vastauksen mukaan erillistä tarkastelua tästä ei ole laadittu, mutta energiatodistus kuulemma on tehty. Mikäli lämpötilataso arveluttaa, voi ostaja myyjän mukaan ostaa lisätilauksena asuntoon ilmalämpöpumpun. Varaus sille on kuulemma jo suunnitelmissakin.
Kysyin sitten, mitä mieltä kaveri tai vaimonsa on lämpötiloista. ”Melko korkealta tuntuu tuo kesäajan 32 astetta, mutta vanhana omakotitaloasukkaana 18 astetta ei niin hetkauta, sillä se on syksyllä ollut se raja, jolloin aletaan lämmittää”, kuului vastaus. Neuvoin tähän sitten, että lämpötilatarkastelu on pakko tehdä kohteessa ja että kyllä se sieltä löytyy. Tarkastelussa suunnittelija arvioi laskennallisesti, kuinka monta astetuntia 27 asteen raja ylittyy kesäkuukausien aikana. Astetuntien lukumäärä ei saa ylittää 150 astetuntia eli esimerkiksi 32 asteen lämpötilalla tunteja saisi olla korkeintaan 30 ja loput tunneista olisivat kaikki 27 tai vähemmän. Lämpöpumpun hankintavaraus on kaverin mukaan ihan hyvä asia, mutta hän ei kuulemma mielellään ottaisi sellaisia kustannuksia hoitaakseen, jotka kuuluvat rakentajalle.
Viisastelin käytännöstä tietämättömänä vielä, että tarkastelu on hyödyllinen myös asukkaalle, sillä suunnittelija kertoo laskentaolettamissaan, millä tavalla asuntoa pitäisi käyttää, ettei lämpötila kohoa liikaa kesällä. Käyttövinkkejä voi niistä saada esimerkiksi parvekelasien asentoon, sälekaihdinten asentoon ja muiden merkittävien lämmönlähteiden huomiointiin. Kaveri tietysti kysyi asiaa myyjältä, joka projektipäälliköltä asian tarkastettuaan vastasi, että lämpötilatarkastelu onkin tehty määräysten mukaisesti, mutta se ei kuulu ostajalle kaupanteon yhteydessä luovutettaviin asiakirjoihin. Hyvänä asiana oli tosin se, että kaverin harkitsemasta asunnosta ei oltu tehty lämpötilatarkastelua, koska se ei ollut niin sanottu riskiasunto lämpötilan hallinnan suhteen. Lisäksi oli käynyt selville, että ministeriön lämpötilarajat luvataan, ja että lämpötilatarkastelun 27 astetta on vain lämpötilatarkastelun laskennallinen arvo, jolla ei ole tekemistä todellisen sisälämpötilan kanssa.
Ihmettelin tietysti vastausta ja tarkistin paikkakunnan rakennusvalvonnan kannan. Julkisista tiedoista löytyvät asemakuvat ja julkisivukuvat, mutta tosiaankaan energiatodistusta tai lämpötilatarkastelua ei niissä ole. Energiatodistuksen saa tarvittaessa isännöitsijältä, mutta miten on lämpötilatarkastelun laita. Löytyyköhän se myöhemmin mistään? On hyvä, että rakennusvalvonta on tarkastanut, että lämpötilojen hallintaan on esitetty suunnitelmissa keinot. Jos lämpötilat kuitenkin kesäaikaan kohoavat, olisi tarkastelu hyvä saada asukkaankin käyttöön. Siitähän näkisi helposti, mitä suunnittelijan mukaan pitäisi tehdä myös muissa kuin riskiasunnoissa, jotta kovin montaa tuntia ei yli 27 asteen lämpötiloja tarvitsisi sietää.
Pahoittelin antamiani huonoja neuvoja, mutta kaveri oli kuitenkin tyytyväinen. Ihmettelin vastausta, koska olinhan aiheuttanut vain turhaa huolta asiasta, johon kaveri ei voi vaikuttaa laisinkaan. ”No, ei näitä sisälämpötilatietoja ole saatavissa mistään muustakaan uudesta asunnosta ja tässä kohteessa sain sovittua, että voin vaihtaa kaupantekijäisiksi jo luvatun keittiön kivitason halutessani ilmalämpöpumppuun, jolla voin jäähdyttää asunnon tarvittaessa”, hän vastasi. Toivottavasti kaveri ei lue tätä, mutta vaikka olikin hyvin tingitty, jää itseäni vaivaamaan, mihin hän perustaa valintansa kivitason ja ilpin välillä.
Olisi kuitenkin hyvä, ettei kaverin, hänen vaimonsa tai muunkaan tavallisen kadun kuluttajan tarvitsisi tehdä valintaa kodin ulkonäköasioiden ja asumisterveyteen vaikuttavan sisälämpötilan välillä ilman tietoa, joka kuitenkin on jo laskettu osana energiatodistusta. Vielä parempi tietysti olisi, että se ilppi kuuluisi mukaan kauppaan, mikäli lämpötilan hallinta sitä suunnittelijan mukaan vaatii. Samalla suunnittelija olisi voinut tarkistaa, että rakennusluvan edellytyksenä oleva energiatehokkuus olisi toteutunut myös ilpin kanssa. Ja se kivitaso olisi kiva kaupan tekijäinen joka tapauksessa alkuperäisen myyntilupauksen mukaisesti.
