Yleistä

Ohje on tervetullut lisä rakennustiedon ohjekortteihin. Tehtäväjako eri suunnittelualojen välillä on ollut epäselvä ja kaikki lisätieto asiaan parantaa tilannetta.

Ohjeen esittelyn mukaan ohjekortti on suunnattu paloteknisille suunnittelijoille, pääsuunnittelijoille, palontorjuntalaitteistoja asentaville sekä kaikille suunnittelualoille, joissa palontorjunnan suunnittelun ja laadunvalvonnan ymmärtämisestä on apua. Ohjekortti sisältää ohjeistuksen palontorjuntatekniikan suunnitteluprosessin kululle ja roolien tehtävänjaolle painottuen suunnitteluperusteiden määrittelyyn ja laadunvalvontaan.

Talteka antoi korttiehdotukseen seuraavat kommentit, jotka se toivoi otettavan huomioon kortin viimeistelyn yhteydessä.

Tehtäväjako

Olisi hyvä, mikäli tehtäväjakoa voisi kuvata nyt esitettyä selkeämmin. Ehdotuksen kaaviossa 1 on esitetty, että palotekninen suunnittelija laatii laitteistokohtaiset suunnitelmat kaikista kohdan Käsitteet ja määritelmät Palontorjuntatekniikka-määritelmässä esitetyistä laitteistoista ja järjestelmistä.

Tehtäväjaosta keskusteltiin Talotekniikkainfon Rakennusten koneellisen savunhallinnan suunnitteluoppaan kirjoittamisen yhteydessä ja edelleen oppaasta saadun palautteen perusteella. Talotekniikkainfon oppaassa esimerkkinä esitettyä tehtäväjakoa muutettiin palautteen perusteella kesällä -24.

Keskustelun ja palautteen perusteella lausuttavana olevan ohjeen tehtäväjako ei välttämättä kuvaan nykykäytäntöä vaan suunnitteluun osallistuu myös muita suunnittelualoja, joille palotekninen suunnittelija määrittää lähtötiedot.

Esimerkkinä koneellisen savunhallinnan roolijaosta voi käyttää Talotekniikkainfon Rakennusten koneellisen savunhallinnan suunnitteluoppaan kohdassa 3.3. Savunpoiston suunnittelun tehtäväjako esitettyä esimerkkiä.

Aihealue

Ohjeen nimenä on Palontorjuntatekniikan suunnittelukokonaisuus. Olisi hyvä, että johdannossa kuvattaisiin selkeästi, mitä aloja ohje kattaa kokonaisuutena tai mihin aloihin ohje liittyy. Viittaus TalotekniikkaRYLliin on hyvä, mutta vaatii valitettavasti lisenssin, jotta voisi tietää aihealueen tarkasti. Esimerkiksi viittaus lain Pelastustoimen laitteista soveltamisalaan voisi olla pohjana ohjeen aihealueen rajaamiselle.

Aihealueen määrittely liittyy moneen ohjeen kohtaan kuten esimerkiksi kohdassa Käsitteet ja määritelmät palotekninen suunnittelija on määritelty seuraavasti: erityistä ammatillista osaamista vaativa laitteistosuunnittelija. Miltä aloilta paloteknisen suunnittelijan on hankittava erityistä ammatillista osaamista?

Talotekniikan ja palontorjuntatekniikan keskinäinen suhde

Ohjeessa on monessa kohdassa viitattu talotekniikkaan. Esimerkiksi kohdassa 3.3 ”Pääsuunnittelijan ja eri osa-alueiden erityissuunnittelijoiden on yhteistyössä muodostettava toimiva kokonaisuus rakenteiden, rakennusosien ja muun talotekniikan sekä palontorjuntatekniikan laitteistoja koskevien suunnitelmien kanssa.” Samoin viittauksia on esimerkiksi kohdissa 4.5 ja 5.2 ja 6.

On tavallista, että talotekniikan suunnittelija suunnittelee esimerkiksi koneellisen savunhallinnan järjestelmiä. Olisi kuitenkin tarpeellista selventää, mihin talotekniikan alueeseen eri kohdissa nimenomaan viitataan. Pelkkä viittaus muuhun talotekniikkaan tai talotekniikkaan yleensä jättää lukijan epävarmaksi siitä, mitä pohjimmiltaan tarkoitetaan.

Viittaukset velvoittaviin määräyksiin ja viranomaisiin

Ohjeessa on monessa kohdassa viitattu lakeihin ja määräyksiin sekä viranomaisten toimintaan sanamuodolla, josta jää avoimeksi onko jokin asia velvoittava vai ei. Sen sijaan, että sanotaan että laissa voi olla velvoittavia määräyksiä, olisi parempi kirjoittaa, että laissa on velvoittavia määräyksiä, mikäli niitä on. Auttaisi myös lukijaa ja helpottaisi kortin ylläpitoa, mikäli säädökseen viitattaessa yksilöitäisiin ainakin laki tai asetus. On myös yksiselitteistä, että palontorjuntatekniikkaan liittyy viranomaisvaatimuksia sen sijaan, että sanotaan siihen voivan liittyä viranomaisvaatimuksia.

Yksityiskohtana huomio, että Maankäyttö- ja rakennuslaki taitaa olla vanhentunut viittaus tässä asiayhteydessä.

Viittauskäytäntö

Ohjeessa on hyvä kirjallisuusluettelo. Olisi kuitenkin lukijaa helpottavaa, mikäli viittaukset eri lähteisiin mainittaisiin myös ohjetekstissä siinä kohdassa, johon ne erityisesti soveltuvat.