Ohjeet ovat tervetullut lisä rakennustiedon ohjekortteihin. Aihepiiristä on keväällä 2024 valmistunut kolme eri ohjetta: Ilmanvaihdon säädön yleisohje rakennusten paine-erojen hallintaan. Tiiviit rakennukset., Ilmavirtojen mittaus ja tasapainotus sekä Ilmavirtojen säädöt ja tarkastukset palvelukiinteistöissä -opas. Nämä kaksi ohjetta tuovat oman tarpeellisen lisänsä ohjekokonaisuuteen.
Yleiskommenttinamme oli, että kortin johdannossa tai esittelyssä olisi hyvä huomioida valmistuneet muut aineistot sekä kuvailla suhdetta muihin aineistoihin. Lukijan olisi hyvä saada käsitys siitä, mitä tällä ohjeella tavoitellaan sellaista, mitä muissa lähteissä ei ole.
Erityisesti ohjekortissa RTS 24:18 on paloturvallisuus jätetty tai se on jäänyt vähemmälle huomiolle. Aihepiiristä keskustellaan paljon lähinnä ammattikeittiöiden poistokanavan suunnitteluohjeiden yhteydessä. Vaikka keittiön poistokanava onkin lähes aina toteutettu erillisenä, on se osa ilmanvaihtojärjestelmää ja myös sen puhdistaminen olisi hyvä huomioida tilaajankin ohjeessa. Urakoitsijan (24:19) ohjeessa tämä nk. rasvakanava on huomioitu hyvin.
Tilaajan ohjeessa on kuvattu kolme tarkastustasoa: katsastus, tarkastus ja kuntotutkimus. Ovatko eri tasojen sisällöt kuvattu jossakin muualla tarkasti. Katsastukselle ja kuntotutkimukselle löytyy kuvaukset, joihin tässä kohdassa olisi hyvä viitata suoraan, mikäli tarkoitetaan Sulvin ja Finvacin julkaisemia menettelytapoja. Tarkastukselle ei ole tiedossa mitään yleistä määrittelyä ja kyseinen kohta ohjeessa jää epämääräiseksi.
Tilaajan ohjeessa on nostettu vaipan yli vaikuttava paine-ero yhdeksi puhdistus- ja säätötyön laatukriteereistä. Tässä asiassa on kuitenkin syytä olla tarkkana, sillä on tilanteita, joissa paine-erot rakenteiden yli eivät ole täysin hallittavissa. Tähän on syynä se, että rakennuksen tiiveys, ilmavirrat ja niiden mittaustarkkuus johtavat siihen, että paine-eron mittausepävarmuus ylittää toivotun asetteluvälin. Talteka on korostanut, että mittaustarkkuusvaatimuksen on oltava sellainen, että se voidaan käytännössä toteuttaa. Rakentamismääräyksissä määritelty mittausepävarmuus on yleisesti hyväksytty, eikä sitä pienempää mittausepävarmuutta tulisi vaatia ilman, että on varmistuttu vaatimuksen toteuttamiskelpoisuudesta käytännön rakentamisessa.
Toteuttajan ohjeen osalta kommentit liittyivät toisaalta siihen, että ilmavirtatiedot tulisi mittauksen ja säädön yhteydessä ottaa olemassa olevista suunnitelmista, ja toisaalta mittausepävarmuuden käsittelyyn ja tulkintaan liittyvään ohjeistukseen. Mikäli ilmavirrat säädetään säätötyön aikaisten määräysten mukaisiksi, voi olla, ettei järjestelmää ole suunniteltu tätä varten. Suunnitelmissa voidaan myös tavoitella määräyksiä parempaa ilmanvaihtoa, jolloin rakentamisajankohdan tai säätötyön totetuttamishetken määräysten arvot eivät ole välttämättä oikeita arvoja. Mittausepävarmuuden tulkintaan liityvät ohjeet ovat tärkeitä erityisesti toteuttajan ohjeessa. Ilmavirran mittaaminen tarkasti on vaikeata ja käytännössä 5 %:n luokkaa oleva mittausepävarmuus voidaan saavuttaa vain laboratorio-olosuhteissa. Ohjeessa ei tulisi luoda tilannetta, että kenttämittauksilla pitäisi voida saavuttaa epärealistisen tarkkoja mittaustuloksia.