Olin hiihtolomalla mökillä nauttimassa luonnon rauhasta ja ulkoilusta. Mökki on sellainen perinteinen energiatehokas kesämökki, joka talvisin on kylmillään. Loma oli rentouttava ja mukava, mutta samalla tuli taas kerran kokeiltua, mitä on olla lomalla talotekniikasta. Huomasin jälleen, kuinka paljon aikaa kuluu elämisen askareisiin.
Ensimmäisenä puuhana mökille saapumisen jälkeen on sytyttää tulet tulisijoihin, jotta mökki saadaan lämpimäksi yöhön mennessä. Ulkona on sisätiloja lämpimämpää, hormit ovat kylmiä ja kosteitakin ja veto on sen mukaista. Hormeja lämmittämällä saan vedon aikaiseksi ja tulet humisemaan ilman kovin suurta savuttamista. Tuuletettava kuitenkin on: sen verran savua välillä tuprauttaa. Muutenkin ilma mökissä on seisoneen oloista, vaikka se onkin lämpötilaltaan raikasta.
Vesijohdot eivät ole jäässä, koska ne on tyhjennetty vedestä syksyllä. Nyt tämä tosin tarkoittaa kantovesien varassa pärjäämistä. Vedet saan kannettua kaivosta sen jälkeen, kun kaivon kansi on vapautettu jäästä ja lumesta. Viemäreiden kanssa on hankalampaa, sillä joku on unohtanut tyhjentää syksyllä vesilukot.
Puuhailu on leppoisaa ja aika kuluu kuin siivillä. Pian on nälkäkin, mutta mikäs se on ruokaa laitellessa hellan lämmössä. Ensimmäinen ateria syödään vielä ulkovaatteet päällä, vaikka sisällä lämpö alkaakin olla jo kymmenen asteen paikkeilla. Tiskejä varten lämmitetään vesi hellalla ja kuumaa vettä käyttäen myös vesilukko aukeaa lopulta. Ensimmäisen päivän iltana olosuhteet alkavat olla kunnossa ja uni maistaa.
Aamuyöstä kaikki onkin vähän toisin. Kylmät hirret lämpiävät hitaasti ja on pakko herätä lämmittämään. Vesiämpärissä keittiön nurkassa on jo ohut jääriite. Vaikka kirkas tähtitaivas onkin järisyttävän hieno, on hytisyttävää käydä pilkkomassa puita pimeässä liiterissä kesken unien. Olisi kannattanut varautua jo illalla riittävällä määrällä puita. Mukava kokemus kuitenkin tämäkin ja onneksi ainakin parisängyn toinen puoli on pysynyt lämpimänä.
Loppuloma kuluukin hiihtäen, rentoutuen ja nauttien. Vaikka palaaminen sata vuotta taaksepäin onkin nautittavaa, on todettava, että talomiehen hommat ottavat yllättävän paljon aikaa. Veden kantamiseen, puiden pilkkomiseen ja kantamiseen sekä lämmittämiseen on varattava aikaa. Myös keittiötyöt puuhellan ja kantoveden varassa opettavat slow life -asennetta veden kiehumista odotellessa.
Kotiin lähtö jo mukavan lämpimästä mökistä on tietysti haikeata. Tuskaa lievittää ajatus siitä, että onneksi talotekniikka hoitaa kotona lähes itsestään monet elämisen asiat, joihin joku joutui ennen vanhaan joka päivä käyttämään aikaa. Lomalla vaihtelu virkistää ja on yksi loman elementeistä, mutta toimivaa talotekniikkaa arvostaa taas vähän enemmän loman jälkeen. Ei jäädy vesiämpäri keittiön nurkassa, eikä tarvitse aamuyön pimeinä tunteina hakea lisää puita liiteristä.
Talotekniikka on elämisen tekniikkaa!
