Ilmanvaihtokoneiden ekosuunnittelua ja asuntoilmanvaihtokoneiden energiamerkintää koskevat eurooppalaiset asetukset astuivat voimaan Suomessakin tammikuussa 2016. Ensimmäiset kuukaudet ovat sujuneet suuremmitta ongelmitta, vaikka asetusta tukevat tulkinnat ja linjaukset eivät vieläkään ole selviä viimeistä pilkkua myöten. Suomessa tuotteen tilausvuosi ratkaisi, mihin tuotteisiin uutta asetusta sovelletaan. Tämä linjaus helpotti monia käytännön asioita.

Ilmanvaihtokoneiden ekosuunnitteluasetus koskee sekä asuntoilmanvaihtokoneita että muita ilmanvaihtokoneita, joita käytetään esimerkiksi liike- ja toimistorakennusten ilmanvaihdossa. Nyt voimaan astuneella ekosuunnitteluasetuksella asetettiin vaatimuksia muun muassa ilmavirran ohjattavuudelle, lämmöntalteenoton tehokkuudelle ja ilmanvaihtokoneen ominaissähköteholle. Vaatimustasot tiukkenevat edelleen vuoden 2018 alussa. Lisäksi asetuksessa esitetään lista tiedoista, jotka koneiden teknisessä dokumentaatiossa on toimitettava.

Energiamerkintäasetus koskee vain asuntoilmanvaihtokoneita, ja sen mukaan pienet ilmanvaihtokoneet on varustettava monista muista kuluttajalaitteista tutulla energiatehokkuuden nuolikuviolla. Nuolikuvio ja siinä ilmoitettava lukuarvo perustuu ilmanvaihtokoneen ominaisenergiakulutukseen. Ominaisenergiakulutus muodostuu muun muassa ilmanvaihdon toteutustavasta ja ohjattavuudesta, ilmanvaihtokoneen ominaissähkötehosta ja lämmöntalteenoton hyötysuhteesta sekä moottorin ohjattavuudesta.

Sovelletaan vain 2015 jälkeen tilattuihin koneisiin

Molemmat asetukset astuivat voimaan vuoden 2016 alusta. Asetuksia tukevat tulkintadokumentit eivät tuolloin kuitenkaan olleet vielä valmiita. Oli hyvä, että asetusten voimaantuloon oli varauduttu keskustelujen ja selvitysten kautta jo hyvissä ajoin pitkin vuotta 2015. Tulkintadokumentteihin pystyttiin osin vaikuttamaan ja niiden sisältöön tutustumaan ennen niiden julkaisemista. Keskustelua on käyty kotimaassa Talotekniikkateollisuus ry:n piirissä ja unionin tasolla Eurooppalaisten etujärjestöjen kuten Euroventin ja EU:n komission selvitysprojektin puitteissa.

Yksi käytännön asioita helpottanut suomalainen linjaus oli, että uutta asetusta alettiin soveltaa vain koneisiin, joiden tilauspäivä oli vuoden 2016 puolella. Tällä oli merkitystä varsinkin isojen ilmanvaihtokoneiden kohdalla, joiden toimitusajat ovat pitkiä. Vuoden alussa alkoi jo olla melko hyvin selvillä, miten silloin tilattujen koneiden osalta asetuksia tulee viime kädessä tulkita ja soveltaa.

Asetukset käyttöön sujuvasti

Siirtyminen asetusten mukaiseen toimintaan sujui pääosin ongelmitta. Suurimmat ongelmat liittyivät epäselvyyksiin siinä, millä tavalla asetusten vaatimat suorituskykyominaisuudet tulee määrittää. Tavoitteena pitkällä tähtäimellä on, että määrittämisessä käytettäisiin eurooppalaisia standardeja. Joidenkin ominaisuuksien määrittämisen osalta standardeissa on kuitenkin puutteita tai kehittämistarpeita. Sen siirtymävaiheen ajaksi ennen kuin uudet standardiversiot saadaan valmistettua ja julkaistua on Euroopan komissio valmistanut väliaikaisen ns. Transitional methods –asiakirjan sovellettavista määritysmenetelmistä. Asiakirjan julkistamista virallisessa lehdessä odotellaan parhaillaan.

Viimeisin epäselvyyttä aiheuttava asia on se, miten eri maiden markkinavalvontaviranomaiset soveltavat asetuksia. Vaikka asetukset astuivatkin voimaan samaan aikaan ja samanlaisina jokaisessa EU-jäsenmaassa, vasta aika näyttää, eroavatko käytännön tulkinnat eri maissa toisistaan. Ilmastointiala Euroopassa hakee edelleen keskustelun kautta yhteistä ymmärtämystä erilaisiin mahdollisiin tulkintaeroja aiheuttaviin kysymyksiin.

Kaikki ilmanvaihtokoneet eivät kuulu asetuksen piiriin

Suomessa esimerkiksi ilmanvaihdon lämmöntalteenotto on tuttua tekniikka, joka hallitaan hyvin. Lämmön talteenoton erityissovelluksissa lämpöä tai jäähdytysenergiaa otetaan talteen ilmastoinnissa hyödynnettäväksi rakennuksen muista teknisistä järjestelmistä kuin ilmanvaihdosta. Vaikka erityissovelluksetkin ovat arkipäivää Suomessa, on ollut vaikeata tulkita, kuuluvatko ne asetuksen soveltamisalaan vai eivät. Markkinavalvontaviranomaisen ohje on kuitenkin yksinkertainen ja johdonmukainen: asetuksen määritelmät kertovat soveltamisalan, ja on olemassa tuotteita, jotka eivät kuulu soveltamisalaan.

Asetuksen määritelmissä ilmanvaihtokoneet, joissa lämmöntalteenottopiiriin syötetään lisälämpöä tai joissa lämmöntalteenottopiiristä poistetaan lämpöenergiaa, on asetuksen soveltamisalassa määritelty sen ulkopuolelle. Ne eivät siis kuulu asetuksen piiriin.

Toinen esimerkki ovat kohdepoistot ammattikeittiöissä. Ammattikeittiöiden kohdepoistojen käyttötarkoitus on poistaa ruuanlaitossa syntyvä lämpö ja epäpuhdas ilma. Ammattikeittiöiden kohdepoistot eivät ole Ilmanvaihtokoneita IV-koneiden ekosuunnitteluasetuksen merkityksessä, sillä niiden käyttötarkoitus on eri kuin ilmanvaihtokoneilla.

Kolmantena keskustelua herättäneenä esimerkkinä ovat hajautetut ilmanvaihtokonejärjestelmät, joissa tulo- ja poistoilmanvaihtokoneet sijaitsevat esimerkiksi eri osissa rakennusta. Hajautettu ilmanvaihtojärjestelmä koostuu yhdestä tai useammasta erillisestä tuloilmakoneesta ja yhdestä tai useammasta erillisestä poistoilmakoneesta sekä niitä yhdistävästä nestekiertoisesta lämmöntalteenottojärjestelmästä. Tämän kaltaiset järjestelmät ja niiden IV-koneet on Suomessa rajattu pois asetuksen soveltamisalasta.

Kohti yhteistä markkinaa

Selvää on, että asetukset ovat nyt voimassa ja niiden mukaan toimitaan. Suurimpina näkyvinä muutoksina ovat viimeistään nyt ilmanvaihtokoneisiin kiinnitettävä CE-merkintä ja asuntoilmanvaihtokoneissa lisäksi energiatehokkuuden nuolikuvio. Ekosuunnittelu ja energiamerkintä ovat keinoja ilmastonmuutosta hillitsevien päästövähennysten saavuttamisessa. Merkinnät kertovat, että ilmanvaihtokoneet ovat tuoteryhmä, jolla on vaikutus kokonaisuuteen, ja jotka saa asettaa markkinoille koko Euroopassa.

Linkkejä

Lisätietoja: Juhani Hyvärinen

 

Lataa tietoisku itsellesi

Voit ladata tietoiskun pdf-muodossa tästä.