Kodin hyvä sisäilma on sopivan lämmintä ja vedotonta erilaisia toimintoja varten. Kylmien ikkunapintojen veto on eliminoitu, tuloilma on oleskelualueelle tullessaan lämmennyt huonelämpötilaan ja rakenteiden tiiviys estää viimat nurkista. Hyvä sisäilma on puhdasta, jolloin ilmanvaihto poistaa asumisen hajut ja paistamisen käryt sekä hyvä suodatus ulkoilman hiukkaset ja siitepölyn. Hyvä sisäilma on myös melutonta. Ilmanvaihtokoneiden humina on vaimennettu, venttiilien suhinaa ei kuulu, eikä ulkomelukaan häiritse asumista.

Sopivan lämmin ilma on riippuvainen ihmisen aktiivisuustasosta

Ihminen kokee lämpötilan sopivak-si, kun kehon aineenvaihdunnan tuottama energia on yhtä suuri kuin kehosta ympäristöön siirtyvä energia. Henkilökohtaiset ominaisuudet ja työn fyysinen kuormittavuus määräävät tuotettavan energi-an määrän. Vaatteiden lämmöneristys, ympäristön lämpötila, ilman liikenopeus ja kosteus rajoittavat lämmön siirtymistä kehosta ympäristöön. Suuren ihmisjoukon keskimäärin sopivana pitämä lämpötila on talvella 20-22 °C astetta. Tässäkin lämpötilassa 10-30% ihmisistä saattaa kokea olonsa epämuka-vaksi. Hyville yöunille monen mielestä paras lämpötila on 18°C. Suurin tyytyväisyys saavutetaan an-tamalla jokaiselle mahdollisuus säätää huoneensa lämpötila haluamakseen.

Liian korkea lämpötila lisää sairastumisriskiä

Tutkimusten mukaan sisäilmaan liittyvät oireet kasvavat huonelämpötilan noustessa yli 22 asteen. Liian korkea lämpötila voi tuntua kuivalta ja tunkkaiselta. Liian korkeiden lämpötilojen laskeminen suunnitellulle tasolle onkin eräs parhaimpia keinoja parantaa sisäilmastoa ja samalla pienentää ener-gian kulutusta.

Vedon tunne johtuu alhaisesta lämpötilasta

Vetovalitukset ovat yleisimpiä sisäilmastoa koskevia valituksia. Veto yhdistetään usein ilman liikkee-seen tai liian suureen ilmavirtaan, mutta kyseessä saattaa olla myös liian alhainen ilman tai pintojen lämpötila. Vedon tunteen estämiseksi tulee ilman lämpötila pitää mahdollisimman tasaisesti sopivalla tasolla. Työpiste kannattaa sijoittaa siten, että suurista kylmistä pinnoista (esim. ikkunat) ei ole suoraa ”näköyhteyttä” niskaan, nilkkoihin tai muihin herkkiin ihopintoihin. Veto-ongelmat voivat johtua myös vanhanaikaisesta ilmanvaihtojärjestelmästä. Poistoilmanvaihdossa vedoton sisäilma on lähes mah-dottomuus, koska ulkoilma tulee sisään korvausilmaventtiilistä suoraan ulkoa. Korvausilma-venttiili on ”reikä seinässä”.

Toinen vedon aiheuttaja on kylmä ikkunapinta. Parhaimpienkin ikkunoiden pintalämpötila voi olla pak-kasilla n. +15°C. Kylmä pinta aiheuttaa säteilyvetoa, ”kylmän hohkaa” ikkunan vieressä seisovalle. Vetovaikutusta täydentää vielä ikkunan pinnalla alas virtaava kylmä ilmamassa. Ikkunan alla oleva patteri kompensoi kylmän säteilyvedon ja estää kylmän virtauksen putoamisen lattialle ja nilkkaan.

Suuri ikkuna ja lattialämmitys vaativat erityistä suunnitteluun panostamista, jotta ei syntyisi veto-ongelmia.

Tulo- ja poistoilmanvaihto

Hyvään tulokseen päästään tulo- ja poistoilmanvaihdossa, jossa lämmin poistoilma luovuttaa ilman-vaihtokoneen lämmönsiirtimellä lämpönsä tuloilmaan, jota tarvitseekin jälkilämmittää vain kovimmilla pakkasilla.

Kesäiset ylilämpötilat tulevat yleistymään

Isot ikkunat aiheuttavat ylilämpötiloja asuinrakennuksis-sa. Auringon vaikutuksesta ikkunan pintalämpötila saattaa nousta reilusti yli 40 °C:een. Ikkunan läm-pötila on siten olla samaa luokkaa kuin lämpöpatterilla talvipakkasilla ja voi nostaa huonelämpötilan yli 30 °C:een. Suurten ikkunapintojen kesäaikaista lämmöntuottoa ei riitä estämään sisustusverhot, eivätkä ikkunan välissä olevat kaihtimetkaan. Avuksi tarvitaan yöaikaista tuuletusta tai jäähdytystä. Kesäöisin ulkolämpötilan ollessa alempi kuin sisällä oleva, huoneistoa kannattaa jäähdyttää tehoste-tulla tuuletuksella. Lisäksi hyvät auringonsuojalasit ja ulko-puoliset säleiköt tai markiisit ikkunan edes-sä auttavat. Koneellinen jäähdytys on kuitenkin keinoista usein ainoa, jolla sisälämpötilat saadaan juuri halutuiksi.

Ilman puhtaus aistitaan tarkimmin hajuaistilla

Ulkoilman partikkelit saadaan hyvin suodatettua F7 tasoisella hie-nosuodattimella, tätä huonompi suodatustaso ei ole suo-siteltavaa. Sisäilman epäpuhtaudet ovat pääsääntöisesti peräisin ihmisistä; hengityksen hiilidioksidi ja keholta erittyvät eteeriset höyryt. Ilmanvaihdon on oltava vähin-tään 6 l/s/hlö, jotta hiilidioksidipitoisuus ei nouse yli salli-tun 1200 ppm. Tällainen ilma kuitenkin aistitaan vielä tunkkaisena.

Hajuttomassa sisäilmassa on hiilidioksidia korkeintaan 700 ppm. Hajuttomana sisäilma säilyy riittä-vällä ilmanvaihdolla. Ilmanvaihdolla 8 l/s/hlö saavutetaan kohtuullisen raikas sisäilma. Makuuhuoneet on aina mi-toitettava ainakin kahden hengen kuormalle. Keittiön roska-astia vastaa hajujen tuotossa yhtä ihmistä, kylpy-huoneen likavaatesäilö toista ihmistä ja tiskipöydällä lo-juvat pesemättömät astiat kolmatta ihmistä. Lisäksi ka-lusteet, pinnat ja rakennusmateriaalit päästävät hajuja ja kosteutta ilmaan. Mm. näistä syistä ilmanvaihtoa ei saa täysin pysäyttää poissaoloajoiksikaan. Keittiön käryjen poistoon tarvitaan aina liesikupu, jonka ilmavirtaa täytyy pystyä tehostamaan.

Melun raja-arvo

Melun raja-arvo asuinhuoneissa on 28 dB(A). Se on sa-maa suuruusluokkaa kuin hyttysen ininä. Tämäkin saate-taan kokea häiritsevänä, jos siihen alkaa kiinnittää huo-miota. Siksi ilmanvaihtolaitteet on pyrittävä suunnittele-maan niin, että niiden aiheuttama melu esim. makuu-huoneissa jää alle edellä mainitun raja-arvon. Näin il-manvaihtoa voidaan tehokkaasti hyödyntää myös kesä-aikaiseen yötuuletukseen. Ääniteknisesti vaatimus on haastava, mutta toteutettavissa.

 

Lataa tietoisku itsellesi

Voit ladata tietoiskun pdf-muodossa tästä.