Sisäympäristöryhmän miniwebinaarissa oli esillä paloturvallisuus ja energiatehokkuus. Talteka järjesti 25.1.2023 sisäympäristöryhmän miniwebinaarin, jonka esitykset käsittelivät Ilmanvaihtolaitosten savunrajoittimia ja olemassa olevien rakennusten muuttamista energiatehokkaiksi ja vähäpäästöiseksi. Aiheista alustivat professori Simo Hostikka ja professori Risto Kosonen Aalto-yliopistosta.
Ilmanvaihtolaitteistojen paloturvallisuus
Simo Hostikka Aalto-yliopistosta alusti miniwebinaarissa ilmanvaihdon savurajoittimista. Hostikka kävi alustuksessa läpi perusteita savunrajoittimien toimivuudesta aikaisempien tutkimusten (esim. Pahahupa) ja tätä alustusta varten tehdyn laskennallisen tarkastelun pohjalta. Alustuksessa arvioitiin pahimman tilanteen pohjalta, kuinka paljon savukaasuja naapuriasuntoon voi ajautua palon alkuvaiheessa ja onko määrä haitallinen sekä, mikä on palon alkuvaihe.
Alustuksen johtopäätöksiä olivat, että savunrajoittimena toimivan ilmanvaihdon kuristimen ja tuloilmakanavan kautta virtaava savu voi teoriassa tuottaa naapuriasuntoon hengenvaaralliset olosuhteet ja runsaat omaisuusvahingot. Lisäksi savun leviämisen rajoittamisessa olisi syytä siirtyä tehokkaampiin ja samalla vähemmän ilmanvaihtoa haittaaviin savunrajoittimiin. Edelleen, koska samanaikainen ylipaine ja korkea lämpötila on mahdollista vain parin minuutin ajan palon alussa, olisi tärkeää, että savun leviämisen rajoittamiseen käytettyjen savunrajoittimien kelpoisuuden arvioinnissa käytettäisiin palon muutaman ensimmäisen minuutin aikana vallitsevia olosuhteita.
Ilmanvaihdon savunrajoittimet tarvitsisivat tutkimusta
Asian selvittäminen vaatisi väitöskirjatason tutkimusta ja esimerkiksi Aalto-yliopistossa olisi tähän hyvät valmiudet. Seuraava vaihe olisikin asian selvittämisestä kiinnostuneiden tahojen kokoaminen hankkeen käynnistämiseksi. Parempi ymmärrys nykyaikaisten asuinrakennusten ilmanvaihdon paloturvallisuudesta edellyttää palo- ja ilmanvaihtoasiantuntijoiden yhdessä tekemiä kokeita kuten esimerkiksi, mikä on rakennuksen tiiveys palon alkuvaiheessa vallitsevalla 1000 Pa:n paine-erolla ja mihin savu oikeasti kulkeutuu kanavistossa.
Tutkimuksessa tehtävien kokeiden avulla voitaisiin kelpoistaa simulointimallit ja määrittää simulointeihin liittyvä epävarmuus. Kokeiden ja simulointien avulla tulisi määritellä savunrajoittimille palotekniset vaatimukset ja kehittää määräyksiä.
Alustusta pidettiin keskustelussa erittäin kiinnostavana ja todettiin, että siinä esillä olleita aiheita on ollut keskustelussa esillä aikaisemminkin mm. ilmanvaihdon paloturvallisuuden E7-opashankkeessa, sisältö on pääosin päivitetty Talotekniikkainfossa olevaan Ilmanvaihdon paloturvallisuus -oppaaseen. Nyt ne oli koottu hyvin perustellen ja jäsennellysti yhteen. Huomautettiin myös, että kuristinasia näyttää olevan ikuisuuskysymys, josta olisi hyvä saada vihdoinkin uutta tietoa.
Kuristimet otettiin laajasti käyttöön asuntorakentamisessa aikana, jolloin ilmanvaihto perustui koneelliseen poistoilmajärjestelmään. Tyypillistä järjestelmille oli, että poistoilmalla oli suora reitti huippuimurin kautta ulos. Myös esimerkiksi ikkunat pettivät pienemmissä palopaineissa kuin nykyisin ja rakennusten tiiviys oli muutenkin nykyistä huonompi. Kuristinten toimivuuden arviointi uudessa rakennuskannassa perustuu tietoon toimivuudesta vanhassa rakennuskannassa.
Alustuksen materiaali: Simo Hostikka, Ilmanvaihtolaitosten savunrajoittimista
Olemassa olevien rakennusten energiatehokkuus ja vähäpäästöisyys
Risto Kosonen Aalto-yliopistosta alusti miniwebinaarissa siitä, miten olemassa olevan rakennuskannan voisi muuttaa energiatehokkaaksi ja vähäpäästöiseksi. Kosonen kävi läpi mahdollisia lähes nollaenergiarakennusten ratkaisumalleja, olemassa olevien asuinkerrostalojen CO2- päästöjen vähentämismahdollisuuksia, päästövähennyskustannuksia eri rakennustyypeissä sekä päästövähennysten vaikutusta Suomen tasolla.
Aihe on tärkeä, sillä ilmastomuutoksen torjunnassa, siihen sopeutumisessa ja yleisen maailmantilanteen aiheuttamaan energiakriisiin sopeuduttaessa ovat rakennukset ja niiden kuluttama energia merkittävä tekijä Suomen päästöissä ja energiankulutuksessa.
Miten saada muutos aikaan ja parannettua rakennusten energiatehokkuutta ja pienentää päästöjä
Yhteenvetona alustuksessa oli, että päästöjen vähentämisessä tarvitaan sekä energiankulutuksen vähentämistä että kulutusjoustoa. Toimenpiteet on helpompi toteuttaa uusissa rakennuksissa kuin jo olemassa olevassa vanhassa rakennuskannassa. Olemassa oleva rakennuskanta on kuitenkin keskeisessä asemassa rakennussektorin päästöjen vähentämisessä, ja myös olemassa olevien rakennusten energiankulutusta ja päästöjä tulisi vähentää. Alustuksen esimerkkien perusteella vanhojen kerrostalojen CO2 päästöjä voidaan vähentää tunnetuilla ratkaisuilla jopa 70 – 80%.
Myös tätä alustusta pidettiin mielenkiintoisena, ja keskustelussa Kosonen totesi, että alustuksen taustalla oleva tutkimus on hyvin dokumentoitu. Uusien ratkaisumallien vaikuttavuutta voidaan tarvittaessa tarkastella samoilla menettelytavoilla, joilla tutkimuksessa mukana olleita ratkaisuvaihtoehtojakin oli tarkasteltu.
Keskustelussa kannettiin huolta siitä, miten saada käyntiin asuinkerrostaloyhteisöjen energiatehokkuuskorjaukset siinä määrin, että niillä olisi vaikutusta koko rakennussektorin hiilidioksidipäästöihin. Asunto-osakeyhtiöt todettiin tärkeäksi mutta samalla vaikeaksi kohderyhmäksi, sillä päätöksentekoketjut ovat monimutkaisia ja pitkiä. Tarvitaan siis esimerkiksi neuvontaa kuten kunnalliset tai Motivan energianeuvontapalvelut tai muut aineistot kuten Talotekniikkainfon Ratkaisut-osio. Myös muita tukitoimia tarvitaan, jotta päästäisiin edes lähelle EU-tavoitetasoa pitkällä tähtäimellä.
Alustuksen materiaali: Risto Kosonen, Rakennukset muutettavissa energiatehokkaiksi ja vähäpäästöisiksi